Pihasta vähäsen

Eilen oli ihana kesäpäivä. Ehkä kesän eka oikeasti lämmin päivä. Ja sitten sitä kesää kesti se yksi ainokainen päivä.

Kävimme taas mamman luona, sillä mamman luona saa hyvää kahvia ja siellä on todella kaunis piha. Olisi aika huippua, jos meilläkin olisi nurmikko. Nyt on jo mullat odottamassa kaivuria ja muutaman puskankin olen jo istuttanut.  On alppiruusua, timanttituijaa, villivadelmaa ja hortensioita. Vielä lopullisilla paikoillaan ne eivät vielä ole, sillä pihaa tarvitsee vielä kaivaa (ja kuivata).  Puuh, on tämä rakentaminen pitkä (PIIIIITKÄ) prosessi - kestää vuosia ennen kuin saa kunnon pihan. Tietysti jos löytyisi pätäkkää, niin olisihan meillä jo piha. Mutta kun ei ole. 

Onneksi puutarhan aikaansaamisessa mielikuvitus ja viitseliäisyys riittävät aika pitkälle. Saamme syreenit, ruusut ja raparperit tutuilta, joten ihan kaikkea ei onneksi tarvitse ostaa. Ja löytyihän omalta pihalta myös villivadelman puska. Siirsin sen vain takapihalle ja odottelen pensaan kasvamista.