Talvinen päivä

Lumi saa uusia (ja samalla jo unohduksiin painuneita) merkityksiä lapsen tullessa perheeseen. Päiväkodissakin kyseltiin, että käymmekö paljon ulkona, kun taaperomme pitää niin ulkoilusta. Vastasin, että "ei me kyllä mitään varsinaisia ulkoilmaihmisiä olla... " Oikea vastaushan tietysti olisi ollut, että "kyllä joo, me ulkoillaan ihan tosi paljon". As if... Luultavasti pieni on vain niin innoisaan, kun emme todellakaan pistä arki-iltaisin nenäämme enää päiväkodin jälkeen ulkoilmaan.

Mutta, on se ihan hienoa, että edes joskus pääsemme ulos. Edes silloin kun on kunnollinen talvisää. Tiedättekö, lunta ja pakkasta. Aika harvinaista herkkua täällä Varsinais-Suomessa.

Talomme näkyy alla olevassa kuvassa taustalla. Pihan perältä alkaa ihan kunnollinen metsä. Kävimme siis myös metsässä, vaikka O ei siellä osaakaan vielä kunnolla kävellä. Hienoa tuossa metsikössä on se, että olohuoneen ikkunoista näkee suoraan kuusikkoon. Se on rauhoittava näky.