keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Ratsastamassa

Havahduin eräänä päivänä siihen, että lapsemme kanssa voisi jopa harrastaakin jotain. Lapsuuteni suuri haave oli oma hevonen. Tämän myötä ainainen hevoskuume vei minut vuosiksi hevosharratuksen pariin. Kyselin eri talleilta rajoituksia, että kuinka pienen lapsen kanssa voi tulla ratsastamaan. Päädyin pieneen ponitalliin, joka on tarkoitettu juuri lapsille.

Luin jostakin, että ratsastus voi olla "äiti-tytär-juttu". En tiennyt, että sellaisiakin on. Sattuneesta syystä kävin katsomassa myytäviä hevosia ja joitakin myytiin juuri tuolla äiti-tytär-kombinaatiolla. Hassua.



O on vielä niin pieni, ettei juuri ymmärrä kuin sen, että hevonen sanoo "ihaa". Kävimme vähän tutustumassa poniin ja talutimme ja silitimme karvaista kaveria. O kävi selässä nelisen kertaa ja vaikka näytti jännittävän, ei mitään traumoja ainakaan ekasta kerrasta jäänyt. Menimme ilman satulaa, sillä halusin O:n saavan tuntumaa ratsastamiseen. Tietysti noin pieni liukuu helposti pois, mutta onneksi oli isi kopparina.

Tuli ihan oma lapsuus mieleen. Itselläni oli joskus neljä-vuotiaana kesän vuokraponi ja voi että, miten hauskaa se oli (siitä varmaan ikuinen hevoskuumeeni alkoi). Hevosleikit ovat nyt pop. Sattuneesta syystä. Katsotaan miten jatko sujuu, kun päästään koittamaan satulaa ja olemaan selässä hieman paria sekunttia kauemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti