Saippua ja peitto ja kulutus

Joka kerta kun poikkean Loviisan Aittaan tulee ostettua jotain pientä tilpehööriä. Tällä kertaa ostin Svaneforssin poropeiton ja uuden L:A Bruketin ruusuntuoksuisen saippuan. En osta ihan kovin monesti uutta samanlaista, mutta tuo saippua on kyllä minusta melkein hintansa väärtti: voimakas hyvä tuoksu ja pullo on tyylikäs.





Joka kerta kun ostan tai niin sanotusti shoppailen, tunnen pienen piston ekologisessa omassatunnossani. Miksi pitää ostaa, kun ei tarvitse? Jotenkin jonkin pienen ja tarpeettoman ostaminen tuottaa mielihyvää, mutta toisaalta aiheuttaa suurta ahdistusta maapallon tilasta. Mikä osuus kulttuurillamme mahtaa olla tähän ristiriitaan?

Anyway, tuohon poropeittoon on aika mukava kääriytyä iltaisin katsomaan Netflixin sarjoja, vaikka koko poro ei ole edes näkyvissä (saati hahmotettavissa). Tiesittekö muuten, että mainokset kehitettiin alunperin (olisiko ollut) n.60-luvun kotirouville ja edelleen minusta ainakin tuntuu, että mainonta on pääosin suunnattu naisille (ainakin päivittäistavaroiden ja kulutushyödykkeiden mainonta). Toisaalta, näitä edm. tuotteita ei ole edes mainostettu missään, kunhan olivat niin kutsuvasti aseteltu Loviisan Aitassa. :D